Muotitietoinen

En yleensä seuraa uusimpia villityksiä. Olen skeptinen. Jaanan ja Janin luona Jente tutustui suosiota niittäneeseen koiranleluun. Jente ei päässyt tekokarvasta yli koko viikonlopun aikana. Niin meillekin hankittiin oma karva. Heti alkuun retale herätti mielenkiintoa koko porukassa. Tupsuke joutui Krumin ja Eon taisteluvälikappaleeksi, josta se selvisi hienosti ehjänä. Sittemmin haisunäädästä on tullut Jenten tärkein aarre. Jente kantelee sitä ympäriinsä ja ärisee kaikille muille.

Jente-tyllerö osallistui sunnuntaina viimeisiin suunniteltuihin kisoihinsa. Jente-agility jää treenitauolle ristiriitaisissa tunnelmissa. Olemme olleet kolmosissa jo yli vuoden, joten on perin kummallista, ettemme ole tänä vuonna edes SM-kilpailuissa. Kuitenkin päälimmäinen tunne on, uskomatonta kyllä, helpotus. Arvokisaradat eivät suomalaiseen tyyliinsä ole taatusti tippaakaan helpompia kuin sunnuntain A-rata, joka oli meille vaikea oikeastaan joka kohdassa. Selviydyimme monesta vaikeudesta oikein hyvin, mutta oli vain ajan kysymys, koska karahdamme väärälle reitille. Ei mitään tekosyitä – se oli todellakin vain ajan kysymys. Putken väärä pää esteen numero kaksitoista jälkeen oli tämän radan akilleen kantapäämme.

Ohjauskuvioiden toimivuuden perusperiaatteet ja loogisuus rauhoittavat mieltä. Paitsi Jenten tapauksessa, jossa ne eivät toimi. Lämppähypyillä lähdin tekemään vaatimatonta pakkovalssia. Jente hyppäsi aidan selkäni takaa väärään suuntaan viisi kertaa ja kiersi lopulta siivekkeen todella köpösti. Session pelastamiseksi siirryin sulavasti ennakoivaan valssiin, jota selkeämmäksi agility tuskin käy. Koska Jentestä oli selkeys kaukana, koira kääntyi väärään suuntaan, eli ohjaajasta poispäin, niin monta kertaa, että lopetin. Ää. Miten koiran voi kouluttaa (tai olla kouluttamatta) niin pieleen, että se menee milloin mihinkin?

B-rata oli profiililtaan meille suotuisampi. Kolme hirvittävää putkiansaa löytyi, mutta muuten kierros oli selvää kauraa. Kyllä, pysäytin Jenten kunnolla kontakteille, ja kyllä, varmistin kaikki kolme putkea niin kökösti, että ne varmasti onnistuivat. Nollatulos, toinen sija ja etenemä himppua vaille neljä metriä sekunnissa on tällä hetkellä parasta, mihin ohjaajana pystyn.

Normaalisti olisin vahdannut kisat videolta, ollut tyytyväinen ratoihin ja siirtynyt eteenpäin. Koska uskollinen keponi on Porissa ja radat jäivät filmaamatta, jäin summaamaan harjoiteltavia asioita. Niitä on paljon. Onneksi olen täynnä kesäistä voimaa, hienoja ideoita ja ääliömäistä tarmoa. Aurinko tekee sellaiset temput, että vaikken ole viitsinyt koko keväänä pyöräillä kahdeksan kilometrin koulumatkaa, nyt poljen töihin kuusitoista. Paljon on tehtävää. Ei siinä mitään. Otan haasteen vastaan.

Jenten mielestä sorsalammen pitäisi kuulua jokaisen kisapaikan vakiovarustukseen. Senhän tietää, missä pieni spanieli vietti kaikki väliajat. Muutama maksimaalinen pulikointi viimeisteli Jenten kesäpäivän viimeisen päälle onnistuneeksi. Kuvassa onnellinen Jente lipuu pois.