Ohikulkijoiden TOP4

Kirjava laumani herättää herkästi huomiota turuilla ja toreilla. On uskomatonta, kuinka monille koirien kanssa ulkoilu aiheuttaa edelleen 2010-luvulla suuria tunteita – ihmetystä, inhoa ja ihastelua. Parhaimmillaan näky lumoaa katsojan, jolloin ulkoiluttaja jää täysin toisarvoiseksi asiaksi. Tilanne takaa minulle erinomaisen tarkkailupaikan näkymättömissä. Siksi laadin pienen listan havaitsemistani stereotyypeistä:

4. Pyöräilevät miekkoset

He viilettävät rennosti ohi. Myös ensisilmäys ohittaa meidät nopeasti. Kunnes näky piirtyy kaverin tajuntaan, katse palaa nopeasti takaisin. Herra Liikennevaara keskittyy pyöränsä ohjaamiseen vasta sitten, kun tuijottaminen käy fyysisesti mahdottomaksi.

Toiset viehätysvoimallaan ja toppahousuillaan. Minä lehmäjengilläni.

3. Tyylilyylit

He eivät ole naisia isolla ännällä vaan caps lockilla. Ylpeästi tepastelevat usein keski-iän ylittäneet naikkoset ovat ehdottoman huoliteltuja. Ohitustilanteessa lyyli piiloutuu tyylikkyytensä taakse ja ottaa kiintopisteen horisontista. Ilme paljastaa kimulin todellisen luonteen. Pakkelikerros ei kykene pelastamaan lopputulosta.

Hienostoemäntää seuraa kolmimetrinen parfyymivana, joka aiheuttaa sekä minussa että koirissani aivastuskohtauksen.

2. Juoppolallit ja muut hörhöt

He ovat jääräpäisen vakuuttuneita siitä, että harrastan vilkasta kenneltoimintaa. En jaksa olla ihmettelemättä, mistä ainaiset kennelsyytökset juontavat juurensa. Ryhmällä on erityisen vanhanaikainen näkemys koiranpidosta. Vakuutteluista huolimatta faktat uppoavat varsin heikosti: Koirani ovat sisäsiistejä. Emme harrasta näyttelyitä. Koirani ei olisi millään kyennyt tekemään päänsä kokoista läjää pihanurmelle. Ei, en missään tapauksessa myy koiriani.

Kolmannen pentukyselyn jälkeen annan periksi. Minkäs teet.

1. Koirattomat mammat

He jakaantuvat selkeästi kahteen vastakkaiseen joukkoon. Modernit mutsit ovat usein nuoria äitejä, jotka suhtautuvat koirakansalaisiin ehdottoman positiivisesti hyvänä opetuskappaleena. On tärkeää käydä läpi, kuinka se koira sanoo, ja vanhempia natiaisia opastetaan lähestymään ja silittämään turrea oikein.

Hysteeriset äipät ovat toista maata. He kiihdyttävät vauhtiaan ja puskevat ohitsemme rystyset valkoisena lastenvaunujaan puristaen. He ovat vakuuttuneita siitä, että koirani irroittautuu ninjamaisen liikkeen avulla hihnastaan, loikkaa kaksoisvoltilla silmittömän raivon vallassa vaunuihin ja raatelee pikku päivänsäteen. Hyvät rouvat, voin vakuuttaa, ettei koirissani piile supervoimia. Ihmistoukka herättää niissä yhtä vähän mielenkiintoa kuin minussakin. Eli ei yhtään.

Loppuun vielä yleisimmät lasten suusta:

"Ne on ihan samannäköisiä!"

"Yksi on ihan erilainen kuin kaikki muut!"

Kaikki aivan totta.

Niin se vain on, että viihdymme parhaiten metsän synkimmässä rämeikössä. Keskenämme. Yksin.